Minun suorittajatarinani ja kuinka opin elämään itseni kanssa

Olen nyt edessäsi niin auki ja paljaana kuin sanoiksi osaan tämän kertoa.

Tämä on kertomus suorittamisesta, piiskaamisesta ja armottomasta suhtautumisesta omaan itseen. Tämä on myös muutoskertomus, jossa lopulta kohdataan omat tunteet, heikkous ja haavoittuvuus ja opetellaan antamaan itselle armoa ja kiitosta.

Minä olen suorittaja.

Minä olen perfektionisti.

Nämä ominaisuudet eivät ehkä ikinä kuole sisältäni, mutta olen oppinut elämään niiden kanssa. Olen oppinut toimimaan niin, etteivät ne syö minua sisältä, vaan ovat valjastettuina voimavaroikseni.

Tässä artikkelissa kerron sinulle elämästäni suorittajana ja asteittaisesta muutoksesta kohti armollisempaa suhtautumista omaan itseen.  

Kerron sinulle:

  1. Millaista elämäni oli supersuorittajana
  2. Mistä muutos alkoi
  3. Kuinka mahdollistin muutoksen
  4. Millaista elämäni on nyt

 1. Elämäni supersuorittajana

Olen ollut erittäin taitava suorittamaan mitä tahansa. Siis ihan mitä tahansa. Myös lepoa. Ihan turhaan minulle joku sanoi, että koita välillä levätä. En pystynyt. Jos hetkeksi erehdyin olemaan paikoillani, alkoivat äänet sisälläni huutaa tekemään jo jotain muuta. Piti jatkuvasti olla jossain muualla tekemässä jotain muuta, ja mieluummin kaikki olisi pitänyt tehdä jo eilen. Koko ajan piti olla tekemässä jotain. Tunsin jatkuvaa syyllisyyttä kaikesta. Olin maailman paskin ihminen.

Riittämättömyys

En riittänyt mihinkään, enkä varsinkaan itselleni. Ruoskin ja piiskasin itseäni suorittamaan yhä kovempaa ja kovempaa, jotta saisin tunteen siitä, että kelpaan ja riitän. Itkin sisälläni sitä, että ei riitä! Mikään ei riitä! Mikään ei tunnu miltään! Riittämättömyys repi sielun sirpaleiksi. Kaipasin tunnetta siitä, että olen olemassa, sillä peilistä en tunnistanut itseäni. En kuitenkaan saavuttanut tätä tunnetta, sillä en koskaan ollut läsnä tässä hetkessä, vaan jo seuraavassa tehtävässä. Ja koska vain täydellinen riitti, en voinut madaltaa tasoakaan.

Huono omatunto

Koin jatkuvasti, että minulla on kiire johonkin. Stressasin ihan jokaisesta asiasta ympärilläni ja hermoni olivat riekaleina. Minulla oli jatkuvasti huono omatunto siitä, että laiminlyön jotakin elämänaluetta, ihmisiä ympärilläni ja itseäni. Tiedostin, että en käyttäydy itseäni kohtaan kivasti. En vain ymmärtänyt miten muutenkaan voisin näin huonosta ihmisestä ajatella. Joka asiasta oli jatkuva morkkis.

Liian monta projektia, jotka olivat sekaisin

Olisi pitänyt jatkuvasti olla jossain muualla tekemässä jotain muuta.

Minulla oli jatkuvasti monta rautaa tulessa ja elämäni täyttyi lukuisista projekteista. Kalenterini oli täynnä, mutta tunsin, että en siltikään saa mitään aikaiseksi. Lopulta kalenterinikin alkoi olla aika sekaisin – ja niin minäkin. En osannut sanoa ei, sillä minähän jaksoin mitä vain. Tunsin myös, että käytän aikaani turhiin asioihin. Mielessä pyöri niin paljon tekemättömiä tehtäviä, että en osannut hahmottaa selkeästi mikä oli isoa ja mikä pientä ja mihin keskittyä. Keskittyminenkin oli hankalaa, sillä minunhan piti olla jossain muualla, tekemässä jotain muuta.

Fyysiset oireet

Tein töitä mielessäni myös unissani. Koin jatkuvaa ahdistusta tekemättömistä tehtävistä. Ja niitähän riitti. Nukuin yöni huonosti. Stressitilan jatkuessa pidempään kasasin harteilleni myös selkäkivut, niska- ja hartiakivut, päänsäryt, ruuansulatusongelmat, kiukkuisuuden ja räjähdysherkkyyden. Olisin voinut kulkea päivästä toiseen paidassa, jossa lukee: ”Räjähdysvaara”. Purin hammasta niin, että leukani kipeytyivät.

“Levätä ehtii haudassa ja lepääminen on laiskoja varten”, ajattelin.

Tekemisen ilo?

Olin kyllä iloinen. Olen aina ollut sitä kaiken raatamisen keskelläkin. Mutta ei kestänyt kauaa, kunnes pääsin sättimään itseäni siitäkin. ”Ei kai tuollaisesta saavutuksesta nyt voi olla iloinen… Onko tuo sinun mielestäsi saavutus? Menepäs nyt vähän raatamaan lisää…”

Tasapaino, priorisointi ja mikä on merkityksellistä?

Elämäni ei ollut tasapainossa, sillä elämässäni ei ollut lepoa. Omasta itsestäni huolehtiminen ei ollut mielestäni arvokasta. Tiesin kyllä, millaisista asioista pidin ja millaisia asioita harrastaisin sitten, kun minulla olisi aikaa… Kun sitä aikaa ei sitten tullutkaan vähään aikaan, unohdin ne asiat, jotka tekivät elämästäni onnellista. En enää arjessa pystynyt hahmottamaan ja löytämään niitä pieniä asioita, jotka luovat arkeen merkityksellisyyttä. En huomannut vuodenaikojen vaihtumista. Minun vuodenaikani oli harmaa.

Priorisointikyky oli heittänyt. Suorittamisen kierre oli niin syvällä mielessäni, että ohjasin toimintaani sen voimalla. Tämä vaikutti vahvasti siihen, että sekoitin pienet ja isot asiat enkä osannut priorisoida tärkeitä asioita, joita kuitenkin tarvitsin terveeseen ja hyvinvoivaan elämään.

Hyvinvointiteot omalle itselle eivät olleet tärkeitä. Samalla myös työ- ja opiskeluprojekteihin liittyvä tiedon käsittely heikkeni – tuntui, etten muistanut mitään. Tehtävien ja tunteiden kaaos sisällä haittasi keskittymiskykyä. Tätä hetkeä on niin vaikea ohjata, jos pitäisi olla jo jossain muualla.

Rajattomuus

Olin rajaton. Kuvittelin pystyväni mihin tahansa, koska tahansa ja aina vaan. Mikään ei minua kaada, pusken vaan. Eivätkä tehtävät sinällään minua voineetkaan nujertaa, vaan minä itse sisälläni. Minä olin itseni pahin vihollinen ja este.

Kuviteltua hallinnan tunnetta, vahvuudenuskoa ja keskeneräisyyden pelkoa

Kuvittelin, että olin loistava ajankäyttäjä, kun sain ängettyä jokaiseen pieneenkin koloon jotain tehtävää. Olin kuitenkin hyvin väärässä. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka paljon itse pystyn kantamaan. Päivät olivat myös täynnä suorittamista, tehtäviä, joissa tähtäsin tulokseen. Missään ei ollut palautumista eikä unelmointia.

En ymmärtänyt, että vahvuus löytyy heikkoudesta. Vahvuus löytyy siitä, kun tunnistaa ja tunnustaa omat heikkoutensa ja epäonnistumisensa, ottaa niistä opiksi. Pelkäsin keskeneräisyyttä enkä halunnut olla kesken. Vahvuutta ei ole suorittaa ja puskea, jaksaa ja jaksaa. Suorittajan elämä on lopulta hyvin heikkoa. Jokainen vastoinkäyminen voi iskeä sirpaleiksi ja elämä on täynnä epäonnistumisen pelkoa ja ahdistusta.

Etsin isoja asioita ja huippukokemuksia. En kyennyt hyväksymään, että huippukokemukset syntyvät myös pienistä asioista ja siitä, että arki on tasapainoista. Tasapainosta löytyy ilo, rakkaus ja hyvinvointi.  Luulin olevani vahva, mutta se olikin minun heikkouteni. Käytin vahvuuksiani väärin ja ne kääntyivät minua vastaan.

Huippukokemusten jahtaamisen hinta

Saavutin tuloksia, mutta yksikään tulos ei tuntunut merkitykselliseltä, isolta, oikeutetulta. En saanut huippukokemusta isoistakaan saavutuksista. Tajusin raataneeni ja uhranneeni itsestäni liikaa saavutusten eteen. Koska matka niihin oli ollut kärsimyksen ja pahan hengen tie, ei yksikään saavutus voinut korvata ja täyttää sitä, mitä jätin pois elämästäni suorittaessani. Kun saavutin jotain, ajattelin ”Mitä vittua, tässäkö tämä nyt oli?” Järjetön tyhjyys sydämessä ja mielessä ryhdyin taas puskemaan rajummin eteenpäin.

En ole koskaan käynyt terapiassa enkä syönyt mielialalääkkeitä. En ole koskaan kokenut totaalista loppuun palamista, burnoutia. En koe, että olisin ikinä ollut varsinaisesti masentunut. Olen vain ollut hyvin hyvin väsynyt ja stressaantunut. En ole ikinä menettänyt halua elää ja nauttia. Olen kuitenkin ihmetellyt, miten se voi olla aina niin hemmetin hankalaa. Onnekseni olen aina voinut puuttua elämääni ja rauhoittua, kun olen huomannut koettelevani äärirajoja. Olen hetken levännyt, mutta olen uudelleen taas ryhtynyt toteuttamaan samoja vanhoja virheitä ja palannut takaisin suorittamisen kierteeseen. Aina samaa uudelleen ja uudelleen.

Kuulostaako jokin tarinassani sinusta tutulta?

Oletko joskus kohdannut tällaisia tuntemuksia omasta itsestäsi ja ajankäytöstäsi?

Liian kuormittavalla ajankäytöllä on erittäin laajat vaikutukset arkeen kokonaisuudessaa senkä työtehoon ja käsitykseen omasta itsestä sekä terveyteen ja hyvinvointiin. Kuormittava ajankäyttö vaikuttaa myös aivojen toimintaan ja oman toiminnan ohjaamiseen. Joten kyse ei ole mistään ihan pienestä asiasta.

Jos tunnistit tekstissäni yhteisiä piirteitä omaan arkeesi, niin toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi kuuntelemaan luentoani Kohti onnellisempaa ajankäyttöä.

Tällä ilmaisella luennolla kerron sinulle kuinka voit laittaa puskemisen ja suorittamisen kuriin. Anann sinulle askel askeleelta etenevät ohjeet kuormituksen vähentämiseksi ja ajankäytön muuttamiseksi onnellisemmaksi.

Kuuntele luentoni täältä

 

2. Mikä aiheutti muutoksen?

Valmistuin yliopistosta kasvatustieteen maisteriksi vuonna 2014. Aloitin työnhaun. Hakiessani unelmatyöpaikkaani ja tehdessäni työhakemuksia minun oli pakko määritellä omaa osaamistani ja tuoda sitä myös esille. Minun oli tiedettävä omat vahvuuteni ja kiinnostuksen kohteeni. Oli osattava ilmaista mikä minussa oli hyvää.

Osasin luetella paljon erilaisia taitojani. Tiesin, että osaan paljon asioita, mutta jokin hankasi vastaan. En tuntenut niitä sisälläni. En osannut antaa kiitosta saavutuksistani. Näin vain peilistä silmäpussit ja tuntemattoman ihmisen.

Olin myös todella pöyristynyt siitä, että olin opiskellut yliopistossa seitsemän vuotta psykologiaa, arjen hallintaa ja ihmismieltä enkä silti itse osannut elää oikein. Valmistuin loistavin arvosanoin, mutta olin jättänyt soveltamatta tietojani omaan elämääni.

Seitsemän vuotta yliopistopsykologiaa ei saa mennä näin hukkaan!

Minun oli tehtävä jotain itselleni!

Halusin oppia kääntämään voiman sisälläni hyvää tekeväksi vahvuudeksi, sisun sisäiseksi rakkaudeksi, viisaudeksi ja aidoksi vahvuudeksi. Piiskaamalla, uholla ja raivolla osuu lopulta omaan nilkkaansa. Lyömällä itseään turpaan joka päivä ei voi saada sisällään palavaa intohimoista liekkiä roihuamaan. Se tukahduttaa sen. Minun piti kääntää sisäiset prioriteettini uusiksi, jotta pystyin muuttamaan arkeani ja ajankäyttöäni. Halusin olla tyytyväinen itseeni.

Edessä oli mittava asenteiden ja toiminnan, tapojen ja ajankäytön uudistus. Suurin asia oli muuttaa omat asenteet itseäni kohtaan niin, etten enää itse ole omien unelmieni ja hyvän elämän esteenä. Minä itse mahdollistan kaiken hyvän, joka elämääni voi tulla. Suorittaminen on muuri, joka ei läpäise elämän hyvää. On oltava itse vastaanottavainen hyvälle. Universumi tarjoaa äärettömästi myös hyvää, mutta sitä varten on oltava valmis ottamaan se kaikki vastaan. Minun oli muututtava.

3. Kuinka mahdollistin muutoksen?

 1. Haaveilu

Aivan ensin ryhdyin haaveilemaan. Millainen ihminen haluaisin olla ja millaista elämää haluaisin elää.

2. Kartoitus

Tämän jälkeen ryhdyin kartoittamaan kaikki ne asiat, joissa tein itseäni kohtaan väärin. Etsin arjestani ne esteet, jotka olivat onnellisuuteni ja armollisen itsensä kohtaamisen esteinä.

3. Psykologia

Otin jokaisen esteen käsittelyyn. Tutkin miksi käyttäydyn ja ajattelen näin. Käytin apunani kaikkea yliopistossa oppimaani psykologiaa ja selitin käyttäytymiseni ja ajattelumallini auki.

4. Kalenteri ja päiväkirja

Tämän jälkeen tutkin kalenteriani ja päiväkirjaani. Olen tuijottanut niitä tunteja, päiviä, jopa kuukausia. Kysyin niiltä: ”Mikä arjessani mättää, kun en saa osaamistani käytäntöön?” Tarkastelin tapojani ja tuntemuksiani. Selvitin millaisia uusia rutiineja ja käytäntöjä minun tulisi oppia.

5. Suunnittelu ja välineet

Harjoittelin tekemään itseni kokoisia suunnitelmia. Tämä oli iso matka omien rajojen ja tunteiden kohtaamiseen.

Kehittelin keinoja ylläpitää ja toteuttaa uusia suunnitelmiani ja tapojani. Testasin ja epäonnistuin. Testasin uudelleen ja uudelleen. Kehitin myös välineitä aktiiviseen itsereflektioon, eli palautteenantoon itselle.

Huomaamattani olinkin luonut välineistön kokonaisvaltaiseen kalenterin puhdistukseen ja unelmaelämän toteuttamiseen. Ja kehittelemäni systeemit oikeasti jopa toimivat! Minä muutuin.

Olen koonnut opintojeni tuoman tiedon ja oman arkeni tuoman kokemuksen yhteen, jotta voisin auttaa mahdollisimman monia muuttamaan omaa elämää armollisemmaksi ja onnellisemmaksi.

Laitoin nämä tiedot ja taidot sinulle yhteen pakettiin ilmaiseksi Kohti onnellisempaa ajankäyttöä verkkoluennoksi. 

Tällä luennolla kerron sinulle:

-kuormittavan ajankäytön vaikutuksista elämään

-kuinka kuormitusta voidaan vähentää

-esittelen sinulle askel askeleelta etenevän matkan kohti onnellisempaa ajankäyttöä

Tervetuloa mukaan

4. Millaista elämää nyt elän?

Järjestys ja hyväksyminen

En enää hötkyile joka paikkaan, vaan asiat elämässäni ovat järjestyksessä. Jokaisella tehtävällä on oma paikkansa. Osaan sanoa ei ja priorisoida. Hyväksyn hitaasti askel askeleelta etenemisen. Hyväksyn itseni ja epätäydellisyyteni. Osaan sanoa kiitos. Osaan kiittää maailmaa ja itseäni. Tunnen kiitoksen myös oikeasti sisälläni ja olen samaa mieltä. Minä olen ihana ja osaan.

Rakkaus ja lempeys

Elämään on tullut niin paljon kauniita rakkaudellisia asioita, että olen melkein jo unohtanut suorittamisen. Joskus vielä sama mörkö yrittää puskea itseään läpi ja mollata minua. Osaan nyt siirtää sen lempeästi omalle paikalleen ja jatkaa sydämessä lämpö ja rakkaus, ilo tekemiseen. Olen oppinut korjaamaan suunnan, johon aiemmin oppimani sisäinen ääni minua yrittää ohjata.

Anteeksianto JA KIITOLLISUUS

Huonon omantunnon sijaan elämääni on tullut anteeksianto. Paljon parempi tie on nykyinen, jossa voi kokea ja tuntea matkan. Olla hereillä joka päivä kaikissa hetkissä. Tunnustaa omat tarpeensa kokematta niitä heikkoudeksi. Minun ei tarvitse olla missään muualla kuin tässä. Ja se riittää. Olen vilpittömän kiitollinen elämästäni. Kiitollisuus on läsnä arjessani jatkuvasti. Se on luonnollinen osa elämää ja tunnen sen oikeasti sisälläni.

Rajat ja keskeneräisyyden hyväksyminen

Opin ymmärtämään, että elämä tulee olemaan aina kesken, kuten minäkin. Olen oppimismatkalla, jossa tarkoitukseni on vain ottaa opiksi siitä mitä elämä tuo eteen. Tärkein asia on oppia ja rakentaa itsensä aina uudelleen. Säilyttää matkalla sydän ja palo elämään. Hahmotan rajani ja osaan reagoida oikealla hetkellä tuntemuksiini.

Tunteet

Täytyy myös olla valmis ottamaan vastaan tunteita. Kaikki tunteet ovat tarkoitettu viestimään jotain. Ne on koettava aikanaan ja tarkoitettu meille opettajiksi. Patoaminen ei auta, sillä se myrkyttää mieltä ja lopulta tunteet tulevat elämään, sillä ne on joskus koettava. Padotut tunteet purkautuvat ilkeillä tavoilla.

Koen nyt elämäni merkitykselliseksi ja juuri omannäköisekseni.

On ihanaa olla vilpittömän onnellinen omasta elämästä. Olen oppinut riittämään.

Kohti onnellisempaa ajankäyttöä ilmainen verkkoluento on luotu siksi, että sinun ei tarvitsisi itseä niin monia kyyneliä ja purra niin monta paikkaa irti hampaistasi, kuin minä olen tenyt. Jotta sinä saisit apua, ohjausta ja välineet kohti tasapainoa, iloisempaa ja onnellisempaa tekemistä. 

Mukaan pääset tästä

 

 

 

 

 

Rakkaudella Helena

Kerro kaverille

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *